Trierin roomalaisraunioilta siirtymä keskiaikaisvaikutteiseen Luxembourgiin vaati vaivaisen kolmen vartin istunnon lähijunalla, joskus maiden välillä matkaaminen on helppoa. Hankalampi vaihe seurasikin junamatkan jälkeen, kävely hostellille kesti yhtä kauan kuin junamatka. Sämpylöitynä laukkujeni välissä hien imeytyessä vaatteideni läpi niiden pehmusteisiin matkasin läpi Luxembourgin kaupungin uudemman puolen pikaruokaputiikkien väsyneenä, mutta myös osittain innosta puhkuen. Odotukseni palkittiinkin päästyäni yli rautatieaseman puolen ja vanhan kaupungin ylittävän sillan: kerrostalot muuttuivat valkoisiksi taloiksi, joiden välissä risteili nousevia ja laskevia mukulaisia, kapeita katuja. Juuri, mitä olin odottanut, mutta ehkä parempaa.

Kaupungin kiemurainen keskusta sijaitsi kukkulalla, joka oli yhdistyi ympäröiviin kukkuloihin siltoj

en avulla jättäen väliinsä vehreitä laaksoja:

Ensimmäisessä kuvassa näkyy hostellini, jonne siis saavuin hiestä märkänä, mutta kumman energisenä. Niinpä siirryin siististä huoneestani melkein välittömästi hetkeksi kiertelemään kaupungin keskustaa, jonka ohuilla katuja laskevan aurinko lämmitteli.

 

Onneksi liian innokkuuteni laski sopivasti seuraava yö ja tarkemmin otettuna brittituristit, jotka olivat samaan huoneeseen majoittuneet. Taisteltuani pyykkikoneen kanssa muutaman tunnin palasin huoneeseeni löytämään yhden brittimiehen nukkumassa sängystäni. Ei ollut humalassa saanut omaa sänkyään pedattua; hänen omat lakanansa ja tyynynsä olivat hujanhajan lattialla merkkinä epäonnistuneesta yrityksestä. Onneksi mies hyppäsi nopeasti ylös ja siirtyi toiseen sänkyyn sillä aikaa kun kunnon suomalaisen tapaan marssin muualle (hampaiden pesun yhteydessä) purkaamaan pääni sisäisesti raivoani. Palattuani huoneeseen britit sitten jo kuorsasivat ihanaisessa kuorossaan, kunnes joku heistä huomasi tarpeen vähentää ruumiinpainoaan erilaisia eritteinä, jota tapahtuikin usein (hauskaa nukkua pää oven vieressä), varsin epätarkasti: aamulla nimittäin poijjaat olivat sekä oksentaaneet, että paskantaneet pisuaariin...

 

Mutta mutta, missattuani aamiaisen, koska oli pakko saada edes hetki unta brittien ponnistettua pois huoneesta (ärsyttävällä pirteydellä, vieläkin humalassa), lähdin tutustumaan kauniiseen kaupunkiin ja sen historiaan. Hostellini yläpuolella sijaitseva silta oli rakennettu muinaisen Luxembourgin linnoituksen rakenteiden päälle, jonka tunneleihin menin karkuun lämmittävää aurinkoa.

Nämä kallionsisään satojen vuosien aikana kaivetut tunnelit mahdollistivat Luxembourgin piskuisen alueen omapäisyyden satojen vuosien ajan. Kilometreittäin käytäviä ja huoneita ampumaaukkoineen tarjosivat vastustajille lähes valloittamattoman vastuksen.

Tunnelit eivät olleet klaustrofobisille tai (älyttömän)heikkokuntoisille, joiden varalle tunneleihin olikin myöhemmin asennettu radiopisteitä tasaisin välein avunpyyntöjä varten.

A bit creepy.

Linnoitusten kellarit eli Bock paikalliselta jyrkännettä kieltävältä kävelyreitiltä eli Rue de Cornichelta kuvattuna.

Kolme aikakautta tai kai vähän enemmän eli kaukana lasikerrostaloja, välissä linnoitukset ja edessä Grundin laaksossa sijaitsevaa asutusta.

Cornichen seinämän rajoissa sijaitsi hieman erikoisia patsaita.

 

Aamiaisen puute jätti minut hieman heikoksi, joten jo varsin runsaan kävelyn jälkeen suuntasin Cornichen jälkeen syömään. Päätinkin palkita itseni hieman normaalia hienommalla luonaalla. Nautinkin siis kolmen ruokalajin aterian ilmakuivattukinkku/parmesaani-salaatilla, paistettua kalaa kermakastikkeessa ja jälkiruuaksi pannacottaa. Salaatti oli hyvää, kala hieman kuiva, mutta panna cotta oli taivaallista.

 

Taivaallisesta nautinnosta olikin hyvä siirtyä katsastelemaan kaupungin kirkko; paikallinen Notre Dame.

Ihastuttava kirkko. Sen sijaan, että kirkko olisi panostanut vain yhteen hengelliseen koristetyyliin, se oli päättänyt käyttää niitä kaikkia: seinillä oli tauluja, seinävaatteita, patsaita ja seinämaalauksia ja ikkunoissa oli (kuten näkyy) lasimaalauksia.

 

Lasimaalaukset olivat mielestäni poikkeuksellisen vaikuttavia: niissä oli käytetty varsin yksinkertaisia värimaailmoja, mutta varsin tehokkaasti. Erityisesti isommissa ruuduissa oli käytetty taustaväreinä hyvin vahvoja sinisen, punaisen ja purppuran sävyjä, jotka yhdessä kuvan hennompien värien kanssa loivat kauniin yhteisvaikutelman (joka ei valitettavasti oikein tuossa ylimmässä kuvassa näy).

Vierailin myös paikallisessa museossa, jossa oli nöyttely aiheenaan köyhyys nykyisessä länsimaailmassa:

Näyttelyssä tuotiin esiin esimerkiksi toisten ahdinko ja toisten luksuksentarpeen kontrasti: tämä pullo on ihan oikea, vesi on ilmeisesti aika hemmetin monta kertaa puhdistettua, pullo käsityötä, bling aitoa tavaraa ja hinta riippuen vuosimallista 40e-1200e...

Museon rahankeräysastia.

Katuja kierrellessä tuli vastaan myös tällainen mielenkiintoinen patsas.

 

Kaupungin keskustan tutkimuksen jälkeen olikin sitten aika valmistautua seuraavan päivän siirtymiseen kohti maaseudun linnoja.