Toisena täytenä Luxembourgin päivänäni suuntasin maan maaseudulle eli sille pääkaupunkia ympäröivälle noin 70km pitkään ja 50km leveään maahan. Tarkoituksenani oli tutustua kahteen maan kuuluisimmista nähtävyyksistä eli keskiaikaisista linnoista, joita maa sisältää pienestä koostaan muutamankin. Lähdin siis aikaiseen aamulla kohti pohjoista, jossa saavuin Bourscheidin kylään, josta käppäilin läpi komeiden maisemien mutkittelevaa tietä seuraten kohti kylän nimestä nimensä aikoinaan ottanutta linnaa.

Henkeä salpaava näky tuli hikisen aamukävelyn (noin kello 9 aamulla) jälkeen yhtäkkiä vastaan luoden innokkaan matkaajan sydämeen iloisen tunteen.

 

Tunne ei kuitenkaan kestänyt aivan hienkuivumiseen asti ennallaan sillä sisällä linnassa paljastui sen heikko kunto: linna oli satojen hyljättyjen vuosien aikana murentunut varsin kauas loiston päivistään.

Ensimmäisessä kuvassa linnankellari (kyllä näköjään torneihin kiipeämisen lisäksi myös kaikenlaisissa kiviholmeissa käyminen käy turistinkuvaani) ja toisessa huone, joka muinoin oli linnan kreivittären talvihuone. Kuten näkyy, linnan seinistä ei ollut paljoa jäljellä. Toisaalta linnan rakennuksessa sotilaallisuus oli ollut tärkein peruste, eikä edustuksellisuudelle oltu koskaan sen käytön aikana asetettu suurta arvoa, jonka takia alkuperäisetkään salit eivät välttämättä olisi olleet kovin edustukselliset. Sinänsä sääli siis, ettei linna koko historiansa aikana kokenut taisteluita, vaan joutui kehittämään ihan omasta päästään omat legendansa (asia, jonka kertoi 3. luokan amatöörinäyttelijän "lausuma" ääniopas). Kai linna oli ollut niin hemmetin pätevä, ettei sitä vastaan kukaan ollut halunnut hyökätä...

Näkymät olivat varsin komeat kuitenkin, vaikka niiden nauttiminen linnan korkeimmasta tornista jäi hieman lyhyeksi, kun huomasin sen huipun vakkarit eli paikallisen ampiaispesän asukkaat. Ampiaisia Luxembourgissa oli muuten ihan, noh sanotaan vaikka Simona, aurinkoisellakin ilmalla terassilla syöminen ei ollut hyvä ajatus, koska parhaimmillani myöhemmin iltapäivällä kokislasissani ui kerralla kaksi ampiaista...

 

Linna vierailun jälkeen piti kävellä nousseessa keskipäivän lämmössä sitten takaisin kylän bussipysäkille. Koko matka ylämäkeen. Bourscheidin linnassa oli nimittäin sellainen hauska puoli, että se on harvinaisesti rakennettu muita alueean asutuksia matalammalle kohdalle. Siinä sitten hikoilin ja lehmätkin nauroi...

Mikäs niiden toisaalta nauraessa, kun märehtimismaisemat ovat tuollaisia.

 

Bussi vei minut paikalliselle keskusasemalle, Ettelbrückin kylään, josta jatkoin matkaani seuraavaan Viandenin linnaan, jonka oltiin lupailtu olevan oikein kunnollinen prinsessanlinna. Odotukset eivät joutuneet petetyiksi:

Tämä linna oli kunnossa tai ainakin hyvällä maulla kunnostettu. Kunnostus tosin hieman peittyi kaiken hälinän alle, koska satuinpa paikalle keskiaikamarkkinoiden aikaan:

Paikalla oli siis kaikenlaisia käsityöläisiä ja ihmisiä hassuissa asuissa. Tässä ensimmäisessä hallissa tosin luulin hetken festivaalien olevan tavallista uskollisemmat, koska nenääni osui uskomaton löyhkä: olivatko he tosiaan myös ottaneet käyttöön keskiaikaiset hygieniä ja hajukäsitteet? Ei, hallissa vaan sattui olemaan koju myös "perinteisesti valmistetuille" juustoille. Pidän juustoista, mutta...

 

Ohjelmaan kuuluis myös ritareiden esitys, josta näin kameran avulla näin paljon:

Oli paikalla muuten myös hienoja sota-asuja

Linnan mielenkiintoisia ikkunamalleja

Paikalla oli myös paikallisia petolintuja näytteillä

S&M haukka oli aika omissa oloissan, mutta tuo korppikotka oli varsin sympaattinen (ainakin sen asiantilan huomioon ottaen)

 

Paikalla oli myös saksalaismallisia yksisarvisia, joiden kanssa oli voinut otattaa oman kuvansa...

Näitäkin poloisia kävi lähinnä sääliksi...

Paikallisen neidon kamari: huomaa sänky, joka ei ylety kattoon; linnanneidot eivät siis pelänneet salamurhia.

Koska keskiaikaiseen Luxembourgiin kuului vahvasti itämaiset tanssit, tai siis saattoivat jopa ihan oikeasti kuuluakin linnan herroille kuului ilmeisesti varsin laaja kokoelman itämaista erotiikkaa (eli saksaksi Orientalisch Erotisch, JAAAAAAAAA!).

Oli linnassa myös hieman eurooppalaisempiakin tanssiesityksiä.

Käsityöpajojen ihastuttavimpia tuotteita (vaikka aina hieman epäilenkin tällaisten todellista käsityöprosenttia)

Linna nähtynä näköalahissistä ja linna kylänsä rinnalla:

Vielä jäi siis lukuisia linnoja näkemättä, mutta ehkä tässä oli tälle reissulle tarpeeksi.