Stratford-Upon-Avonin suuri nähtävyys on sen suuren pojan Williamin elämää tai jotain siihen etäisesti liittyvää käsittelevät kohteet. Niinpä aamun sarastaessa Stratfordissa suuntasin kohti enemmän tai vähemmän renesanssin aikaisiin taloihin oppimaan uutta tuosta englannin kielisen kirjallisuuden suurimmaksi väitetystä bardista.

Shakespearen entisen kotitalon siipi, jossa myöhemmin sijaitsi muun muassa pubeja ja kauppoja yms. Shakespearen suvun kuoltua (hänen kolme poikaansa kuolivat nuorina ja ilmeisesti hänen ainoa tyttärensä ei jatkanut sukua) talo jäi erinäisten hoitajien haltuun, jotka huomattuaan talon turistiarvon ilmeisesti kävivät aikamoisia sotiakin sen hyödyntäjän oikeuksista ennen kuin turismi otettiin ammattimaisesti haltuun. Täytyykin sanoa, että en ole (ainakaan Brittein)matkoillani törmännyt näin ammattimaiseen turismiin kuin täällä: mitään ei tyrkytetty, useimmat halvat ratkaisut (keskiaikaiset puvustot, vahanuket yms) oli sivuutettu ja järjestelyt toimivat.

Bardi Ralph Steadmanin versiona.

Hienoja pikkulavaisteita, jotka matkalla kohti Shakespearen (oletettua) synnyinkotia kertoivat herran historiasta (pääasiallisesti Patrick Stewartin äänellä, joka nostatti mukavasti odotuksia iltaa varten). Onnistuin sniikkaamaan sisään juuri kahden koululaisryhmän välissä, joten sain kulkea nämä muutamat salit rauhassa ja kuunnella ytimekkäät ja tietorikkaat kertomukset muun muassa Shakespearen vaikutuksesta nykysanontoihin kaikessa rauhassa.

Niin olihan täällä nämä asusteen, mutta toki vain sopivaa, koska neidot esittivät näytelmää, tarkemmin ottaen Midnight Summer's Dreamia. Hieman toisen naisen paperista lunttaus tosin häiritsi kokemusta, vaikkakaan ei yhtä paljon kuin ranskalaiskoululaiset. (synnyinkodissa ei saanut kuvata)

Shakespearen viimeisen asunnon rauniot. Herran viimeisen kodin osti eräs paikallinen kauppiassuku, hänen sukunsa poismenon jälkeen. Jossain vaiheessa taloon kohdistunut turismillinen kiinnostus kuitenkin kävi omistajalle liian häiritseväksi ja hän antoi repiä maantasalle koko rakennuksen. Nyt paikalla on arkeologinen kaivanto, jossa vapaaehtoiset kaivavat talon perustuksia esiin.

Taulu Shakespearen tyttären ja hänen lääkärimiehensä hra Nashin kodista. Ah, tätä myöhäiskeskiaikaista symboliikkaa...

Jotain hämmentävää tuossa kyltissä oli... Bardin ja hänen vaimonsa Anne Hathawayn hauta.

Päivällinen Black Swan eli Dirty Duck pubissa, jonka seinää koristivat siellä käyneiden näyttelijöiden kuvat (sijaitsi aivan Royal Shakespeare Companyn Swanin kupeessa) mm Dame Judy Dench, Jeremy Irons, Kelsey Grammer, John Malkovich & Sir Lawrence Olivier.

Se Avon siinä Stratford-Upon-Avonissa.

Anne Hathawayn mökki, muutaman mailin kävelyn takana. Talo sinänsään ei ole yhtään siinä kunnossa kuin Shaken aikana (kuten oppaat vapaasti myönsivät) muun muassa lattiat olivat 1600-luvun lopulta ja toinen kerros 1700-luvulta. Kuitenki varsin kaunis puutarha ja oppipa keskiaikaisen olkikaton käytöstä: nykyään niissä on ne kanaverkot ei pitämässä kattoa kasassa vaan pitämässä kaikki hiirtä suuremmat jyrsijät poissa, homma jonka ennen hoiti keskellä lattiaa sijainnut hormiton tulilämmitys, joka savulla hoiti tuholaisongelmat.

 

Illalla oli sitten vielä luvassa se pääasiallinen syy kylään saapumiseen, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.