Suuntasin ystäväni kanssa jo neljännen kerran pienelle pyrähdykselle Brittein saarille. Kuten aiemmilla reissuillammekin syy oli sama: vapaapaini ja tällä, kuten kahdella aiemmallakin japanilainen vapaapaini. Ystäväni lähdettyä jo muutama päivää aiemmin suuntasin siis Tampereen kautta Lontoon laitamille, josta matka jatkui pienoiseen Broxbournen kylään, jossa kaukana keskisestä liiketoiminnasta sijaitsevaan saliin oli majoittunut esiintymään promootio nimeltään Dragongate. Muutamia kuvia perjantain showsta:

Poseeraamassa maskissa Dragon Kid, jonka vieressä CIMA, välissä pari random-dudea, ja oikeimmanpuolimmaisena Masaaki Mochizuki, joka viereisess' kuvassa myös painivermeissä. Alemmassa kuvassa vastakkain Naruki Doi (selällään) ja YAMATO. Minä hoidin lähinnä kamerapuolen silloin tällöin muutaman muiston napsien kaverini kameran hajottua. Tosin annoin hänelle hetkeksi kameran shown aikana:

Tuloksena oli noin 20 kuvaa tästä miehestä nimeltä BxB Hulk (ei oikea nimi...). Hmmm.....

 

Kaiken kaikkiaan erinomainen show ja päivän krapulainen matkustus ensin Suomen halki ja sitten Englantiin ei tuntunut turhalta. Väliin sen sijaan olisin voinut jättää shown jälkeisin pubi visiitin, jossa kuuntelin puoliunessa, kun noin kymmenen foorumifania keskusteli aiemmista matkoistaan, joilla en ollut mukana. Siihen kun hostellissa tuli pieni suru-uutinen kotipuolesta, jo aiemmin herännyt ajatukseni teiden erkaantumisesta lauantaipäiväksi sai vahvistusta. Niinpä, kun muut vielä heräilivät lauantaiaamuna suuntasin yksin Cambridgen kaupunkiin, josta löytyvästä kirkosta otin ensimmäiset kuvat:

Kuten hieman tuossa Skotlanti-osiossa mainitsin, jossain vaiheessa näihin brittikirkkoihin jotenkin vain tulee hieman sellainen väsymys: kyseessä on yleensä äärimmäisen massiivisen oloiseksi rakennettuja suuri kivipaaseja, joissa on toisistaan (siis toisten kirkkojen vastaavista) lähes tunnistamattomia lasi-ikkunoita (Glasgow Katedraalinkin pasras asia oli ollut holvit). Cambridgen kirkot kuitenkin hieman uudistivat kiinnostustani. Tässä ensimmäinen kirkko, joka tuli vastaan, joka puisine rakennelmineen ja mataline valoisuukiseen tuntui jotenkin mukavan kotoisalta salilta. Hieman kuin sekoitus suomalaista ja brittityyliä. Ulkopuolikin oli tavallista yksilöllisemmän näköinen irtokivikoristuksineen. Ihan lupaaava alku mielestäni...

Cambridge on vanha kaupunki jo noin 1000 vuoden paikkeilta, jossa yliopstokin on toiminut aina vuodesta 1209 lähtien. Ikä myös mukavasti näkyi kaupungissa, jossa kapeiden katujen välistä lähti sokkeloisia liitoskujia toisille, joista muun muassa löytyi mukavia pikkuliikkeitä. Yllättäen, kun yliopstokaupungista puhutaan, useat näistä liikkeistä oli omistettu kirjoille, kuten esimerkiksi tämä aarreartta. Sisältä löytyi iäisyydestä kuiskailevasta vanhojen kirjojen huoneesta vaikka Nalle Puhin ensipainos tai muita vanhoja opuksia kokoelman jatkoksi. En tosin raaskinut esim. ko. teosta ostaa reppuuni kolhiintumaan vaan tein ostokseni uudempien kirjojen joukosta. Käväisin nimittäin Cambridge University Pressin myymälässä, josta mukaan sattui mm. Cambridge Companion to Bob Dylan.

 

Lyhyen (noin kuuden tunnin) vierailuni pääkohteeksi olin valinnut King's College, joka Cambridgen lukuisista collegeista usein hienoimmaksi mainitaan. Joskus nämä puheet ovat vahvasti myyntiä varten, mutta täytyy sanoa, että tämä erityisesti uskomaton King's College Chapel ansaitsee kaikki ylisanat:

Näkymä läpi kappelin: Kapea, mutta massiivisen korkea kappeli oli kaikessa mahtavuudessaan jo rakennuksena, mutta upeuteen sen nosti se valtava yksityiskohtaisuus, joka siihen oli laitettu. Seinien alapinnoista kattoon kappeli on koristeltu mitä hienoimmilla taideteoksilla kaiverruksista patsaisiin lasimaalauksiin ja alttaritauluun. Ja kaikki tämä myös näkyi kappelin kauniissa ja kirkkaassa luonnonvalossa. Keskellä muuten urkuparvi, jonka lahjoitti Henry VIII vaimonsa Anne Boleyn kanssa.

Pikkuesimerkki seinäkoristeista. Normikoiran ja paholaiskoiran yhteystyö jatkui muutamina variaatioina läpi salin seinien yhdessä erilaisten brittilåäsiten symboolien kanssa.

Urkuparven takaa avautui näkymäalttarille, jota reunustivat pulpetit kuin suoraan vanhoista historiallisista brittisarjoista. Tumma puu toi hienoa kontrastia muulle valkeudelle, mutta ei kuitenkaan koristelun tasossa hävinnyt muulle kappelille. Jos aiemmin valittelin noista lasimaalauksista, niin täällä jopa ne olivat päätä aiempia näkemiäni kauniimpia, kukin ikkuna olisi voinut olla jonkun renesanssin tai barokin mestarin maalaama.

Kuten alttaritaulu, jossa Rubens oli kuvannut kolmen viisaanmiehen saapumista talliin.

 

Kaiken kaikkiaan uskomattoman kaunis rakennus, teos suorastaan. En voinut kuin istua ja ihmetellä kaikkea sitä loistoa, jonka ympärilläni näin, kerrassaan upeaa. Jos alueelle osutte, älkää jättäkö tätä väliin.

 

Astuttuani ulos hieman sateinen päivä oli muuttunut kauniiksi siniseksi taivaaksi, jossa kelpasi käyskennellä Collegen sisäpihoilla:

Kaksi jälkimmäistä kuvaa otettu pieneltä sillalta Collegen takaa, josta näkymä kappelin sisäänkäyntiin. Alla olevalla joella liikennöi, kuten nähdä saattaa, punttaajia "punters", jotka turisteja kuljetti pitkin Cambridgen kanaaleja. Itse en valittevasti ehtinyt, jäljellä oleva aikani oli valitettavasti mennyt niin suurissa määrin kappelissa. Hellyyttävänä yksityiskohtana nuo joen toista puolta (kuvassa valkoisina pisteitä) lauduntaneet lehmät....

Muutaman muun Collegen pääportit, joita tuli vastaan kaupungilla käyskennellessä.

Myös Cambridgestä löytyi pyöreä kirkko, joita kuulemma on neljä Brittein saarilla. Olen siis nähnyt puolet kaikista ihan muutaman kuukauden sisään.

Ennen lähtöä seuraavaan painipaikkaan pistäydyin tästä King's Collegen vastapäätä olevalla pienellä kujalla olevasta sisäänkäynnistä todella mukavaan kasvisravintolaan, jossa söin herkullisen libyalaisperäisen couscous-aterian. Tätä en olisi löytänyt ilman Lonely Planettia, olisi varmaan pitänyt kysyä juuri oikealta henkilöltä muuten, pah ei matkusteluun kuulu liiallinen sosiaalisuus...

 

Ruokailun jälkeen olinkin valmis ajallisesti ja henkisesti siirtymään läheiseen St Ivesin kylään, jossa seuraava Show sijaitsi:

Pääsin jopa aika lähelle Susumu Yokosukaa.

 

Muuten niille, jotka naureskelevat vapaapainin homoeroottisuudelle tässä pari kuvaa, jotka varmasti todistavat, ettei asioilla ole mitään yhteyttä:

Eikös nii?

Hienon shown jälkeen viimeinen poseeraus uutta vierailua vaativien fanien edessä. Siitä vielä varsin väsynyt pubivisiitti, josta hotelliin:

Hämyinen, hieman mysteerinen kuva tarinan sankareista, joista toinen piiloutui yksityisyys syistä maskin taakse. Vapaapainissahan homoeroottisuus ei löydy kehästä vaan hotellihuoneista, takana yhteinen sänkymme... No onneksi ei nyt aivan, hieman kuvasta sivuun löytyi myös sohvavuode, jonka toinen meistä vuoroöinä otti. Sunnuntaina edessä oli vielä kolmen tunnin ajo Mancin lentokentälle, josta takaisin kotiin... Seuraavaa matkaa odotellessa....