Matka saavutti päätepisteensä Skotlannin osalta siellä mistä se oli alkanutkin eli Edinburghista. Kaupungin sijoittuminen viimeiseksi oli mielestäni looginen: olisin lentoni takia joutunut tulemaan sinne kuitenkin, mutta pienenä yllätyksenä opin matkani aikana, että loppupuolelle sijoittumisella oli viihteellinenkin ero: saapuessani kaupunkiin vasta elokuun puolella päädyin keskelle kaupungin suurinta taidefestivaalia Fringea.

 

Fringe, tuo Skotlannin suurin taidefestari, näkyi katukuvassa jo ensimmäisinä hetkinä saapumiseni jälkeen. Suunnatessani hostellilleni taksilla, jonka olin ottanut rinkan kantamisen välttämiseksi, ohi kiisi katuja täynnä ihmisjoukkoja, jotka mitä ilmeisemmin olivat kokoontuneet erilaisten performanssien ympärille ja kylttejä jokaiselle kuviteltavissa olevalle viihdemuodolle. Valitettavasti tämä heijastui myös taksimatkan hintaan noin 20 minuutin kävelymatka tuli lopulta maksamaan melkein 15 puntaa... :(

 

Taksimatka ei välttämättä ollut kuitenkaan huono idea, koska perillä ollut hostelli vaati kaikki voimani. Halvempien hostellien ollessa täynnä olin valinnut asuin sijakseni Art House Hostel-nimisen paikan, jonka ainoaksi työntekijäksi paljastui 46-vuotias ex-Aberdeenilainen hullu, joka oli ennen hostellin ottamista haltuunsa ollut opettaja (joka varmasti selitti osan hänen eksentrusyydestään). Seuraavien päivien aikana sekavan persoonan alta paljastui varsin kiehtova henkilö, siis siinä mielessä kuin voi kuvitella Gary Buseyn tai Mr Hyden kiehtoviksi, toisin sanoen ei henkilö, joka kanssa haluasi viettää liikaa aikaa tai jolle haluaisi kääntää selkänsä, mutta joka tarjoaa parhaillaan mahdollisuuksia unohtumattomiin kokemuksiin. Jonjo, kuten häntä kutsuttiin, oli toisinaan miellyttävä hyvänmaun (elokuvissa, musiikissa, sisustuksessa jne) omaava henkilö, toisinaan parhaimmillaan/pahimmillaan äärimmäisen ekstrovertti, vastuuntunnoton, ailahteleva, välillä synkän ironinen Adhd-tapaus, joka odotti jopa vieraidensa käyttäytyvän juuri hänen pillinsä mukaan. Ensimmäisenä iltana vietin hänen ja muutaman muun vieraan kanssa mukavan kostean illan lähipubissa, jutellen vaikka mistä, toisena iltana hän päätti, ettei kukaan hostellissa saa jäädä nukkumaan, koska häntä biletyttää: väänsi noin 22.30 stereoista musiikit täysille huusi ja mesosi, kunnes sai ainakin suurimman osan vieraista mukaansa ja vei meidät pitkälle kävelylle pitkin Edinburghin syrjäisiä baareja jättäen hostellin seuraavaksi 7 tunniksi pyörittämään itse itseään. Kaiken kaikkiaan Jonjo järjesti minulle ja monille vieraistaan yhden ikimuistoisimmista hostellikokemuksistamme.

 

Tuon sanottuani itse hostelli oli aika mukava paikka: 10 minuuttia kävellen keskustasta, rauhallisella alueella, loistava oloalue (jossa mm kotiteatteri, runsaasti leffoja ja musiikkia, ilmainen netti ja tosiaan jopa mukavasti sisustettu) ja tilava keittiö. Jonjo saattoi tuntua miinukselta, jos biletys ei maistunut tai odotti kaiken toimivan juuri oikein eikä vähän niinkuin, mutta toisaalta herran persoonan sitoi vaikutuksellaan vieraita yhteen: jos ei muusta voinut puhua niin Jonjon seikkailuista. Kaiken kaikkiaan suositeltava kokemus, jos Jonjo kestää omaa biletystään (hän oli myös kolmannen yöni hostellissa bilettämässä koko yön vieraiden kanssa).

 

Noh, mutta hostellin asukkaiden kanssa vietetyn ajan lisäksi kävin tietenkin katsastelemassa Edinburgin nähtävyyksiä. Erityisesti ensimmäinen päivä otti varsin koville noin 10 tuntisen kiertelyn takia. Yhdeksältä alkaneen päiväni aikana ehdin vierailemaan Edinburghin linnassa, tekemään yhden kävelykierroksen sen ympäröivän alueen läpi, kävelemään linnalta läpi Royal Mile-kävelykadun Holyrood Palacelle, jossa tehdyn kierroksen jälkeen kiipesin sen viereiselle Arthur's Seat-ex-tulivuorelle, josta suuntasin takaisin Royal Milea ruokailemaan ennen hostellille päätymistä. Feat almost failed me then.

 

Hieman näkymiä yli kaupunkin Linnan muureilta kuvattuna. Ensimmäinen Edinburgh päiväni oli reissuni oikeastaan ainoa kunnolla sateinen päivä, joka sekin iltapäivällä rauhoittui mukavan lempeäksi kesäiseksi sääksi. Oli kai vain sopivaa, että tutustuessani tähän sodankäynnion ja vallan muistomerkkiin taivas kaatoi vettä niskaan kuin tuomitakseen ihmiskunnan historialliset hirmuteot.

Linnan sisällä oli yllättäen muun muassa kaikenlaista militaristista sontaa aikalailla konservatiivisessa "hurraa"-hengessä esitettynä. Edes naisten osuutta armeijassa kuvaavaan näyttelyyn eivät olleet saaneet ironista häivähdystäkään, joka ei olisi ollut kuitenkaan vaikeaa esim näiden julisteiden pohjalta. Kuten huomaa naisillakin on osuutensa sodan käynnissä niin kauan kuin (mini)hameita, huulipunaa ja kuokkia riittää.

Kaksi kuvaa itse linnasta: vasemmalla alhaalta Grassmarketilta ja toinen Arthur's Seatilta. Ai niin, tuolla sisällähän oli myös kaikille enkkiksille tuttua Stone of Scone eli Stone of Destiny, jota tosin ei saanut kuvata.

Vielä kolmas näkemys täältä:

eli tuo alin näkymä linnaan siis on siitä pöydästä, jossa kuulemma Neiti Rowling useimmiten istui luonnostellessaan ensimmäisiä Harry Potter-kirjoja. Oli muuten oikein mukava kahvilakin: suosittelen lämpimiä kreppejä.

Tässä se mainitsemani Arthur's Seat.

Ja näkymä sen alemmalta laidalta Holyrood Palaceen, Mary Queen of Scots:in pitkäaikaisimpaan asuntoon, joka myös on noin kuukauden vuodessa kuningattaren kesäasuntona. Holyrood viittaa muuten noihin tummiin raunioihin vieressä, joka toimi aikoinaan mm skottikuninkaiden kruunajaispaikkana.

 

Toisen päivän kiertelin lähinnä randomisti kaunista kaupunkia ja katselin erilaisia katuperformansseja (taikureita, koomikkoja, lautasilla-ja-spraymaaleille -maalaajia jne). Viimeinenä päivänä sitten vielä pieni kierros kaupungilla ennen siirtymistä lentoasemalle viimeisille Whiskey-ostoksille ja kohti jo onneksi hieman viilentynyttä kotimaata.

 

Kaiken kaikkiaan reissu oli rentouttava kokemus mukavassa maassa, jossa jäi vielä paljon nähtävää (ainakin noin 97 single malt -tislaamoa). Ehkä siis takaisin jonain päivänä...