Vaihdossaolevien ystävieni kutsumani suuntasin kulkuni ensi kertaa elämässäni Euroopan ulkopuolelle kohti kaukaista Kiinaa. Lähes jokainen matka alkaa toki pakkaamisesta ja niin tämäkin. Rinkkaan kertyy totta kai muutamat alusvaatteet, hammasharja ja kosmetiikkaa, mutta kaikki tietävät, että tärkein tekijä pitkälle matkalle lähtiessä on matkalukeminen. Koska matka oli pitkä, tuli myös kirjallisuuden vastata haasteeseen:

Pynchon osoittautuikin hyvin "riittoisaksi" reissun aikana ja sen viimeiset sivut luinkin vasta aivan ennen lentokoneen laskeutumista takaisin Suomeen. Mutta eipäs mennä liikaa asioiden edelle, voin kertoa lisää teoksesta toisissa postauksissa, sen sijaan aloitetaan matkan alusta.

 

Kevyesti pukeutuneena (piti ostaa uudet kesäkengätkin matkaa varten) suuntasin läpi lumisen Suomen Helsinki-Vantaalle ja siitä lentokenolla kohti itäisiä maita. Iltapäivällä lähtenyt lento kulki yhdeksän tuntia läpi öisen Venäjän, yli Mongolian vuorien ja arojen saapuen paikallista aikaa kello kahdeksalta aamulla Shanghain kentälle. Paikan päälle saavuin vähintäänkin tokkurassa, koska istumisesta jäykistyvä kinttuni särkyineen piti minut hereillä varsin tehokkaasta lennon aikana. Onneksi paikanpäällä olivat vastassa ystäväni Jonna ja Lauri, jotka taluttivat minut eteenpäin kohti varsinaista seikkailua.

 

Shanghaita kohti suuntasimme Maglevillä, kiskojen päällä liitävällä vekottimella, joka kuuleman mukaan voi saavuttaa jopa 600km tuntinopeuden. Noh, rata oli vielä sen verran lyhyt, ettei juna oikeastaan ehtinyt kuin kiihdyttämään (ja senkin vain noin 400km/h) ennen pysähtymistään 8 minuuttia lähtöpaikastaan. Eihän se siis kulkenut kuin kolme kertaa nopeammin kuin VR (joka oli muuten ollut minuutilleen ajallaan kiidättäessään minut Hesaan). I was not so impressed, mutta Lauri matkasi mielessään junan kiihtyessään hieman lähemmäs lapsuuttaan (kuinka kauas mies sieltä yleensä pääsee on sitten toinen kysymys), joten ei matka mennyt aivan hukkaan.

 

Oppaiden oli tarve olla seuraavana aamuna aikaiseen Nanjingissa opintojensa parissa, joten Shanghain vierailumme jäi varsin pikaiseksi. Pikaisen mietinnän jälkeen suuntasimme vain käymään Buddhalaisessa Jing'anin temppelissä, jota ennen tosin törmäsin muutamaan tutuhkoihin näkyihin:

Kulttuuri-imperialismi on tullut jäädäkseen myös Kiinaan (kuulemma jopa Kielletyssä kaupungissa oli ollut Starbucks, mutta se oli onneksi purettu pois). Joka kulmassa oli amerikkalaisten ketjujen osasia, tosin usein omin kiinalaisin vaikuttein toki. Eräs matkan mielenkiintoisia anteja olikin tietynlainen vanhan ja uuden, "läntisen ja itäisen" (häpeämätön?) sekoitus, joka näkyi muun muassa itse temppelin yhteydessä:

Buddhalaisen temppelin, jossa siis asuskeli myös munkkeja, keskellä oli autoja parkissa ja rakennuksia (joilla oli vahva uudelleenrakennuttu betoniperusta) ympäröivät pilvenpiirtäjät.

Ihmiset kävivät rukoilemassa temppelin eri osissa ja asettamassa suojelijoidensa, kuten tämän valtavan hopeisen Buddhan, eteen suitsukkeita ja lahjoituksia ja samalla viereiseltä aukiolta pauhasi autokaupasta Imperial State of Mind (New York).

Näkymää temppelin yhdeltä tasanteelta: ostari yllättäin, alla mainittua autokauppa. Toisaalta itse temppelinkin ulommat sivut eivät menneet hukkaan vaan niissä sijaitsi muun muassa luksusputiikkeja.

 

Iltapäivällä sitten suuntasimme Nanjingiin ja kävimme kääntymässä paikallisessa kaupassa, josta tarttui mukaan muun muassa:

Paikallista halpaa pontikkaa (20c pikkupullo 56%) ja hieman paikallista naposteltavaa. Sipsit tietenkin maustettu vihreällä teellä, jota löytyi aikalailla missään vaan muodossa (vihreä tee Sprite oli hyvää) ja viereiset Sponget (???) olivat varsinainen superruoka (sisälsivät mm 10 eri vitamiinia ja15% päivän rautatarpeesta). Kaupassa oli muuten myynnissä myös Samii-ulkoiluvarusteita... ja tällaisia riisinkeittimiä:

 

Illalla syötyään hieman pitsaa (yhtä parasta ikinä) Kiinassa (päässä alkoi soimaan Suomi putos puusta), matkaajamme vaipui untenmaille noin 33h yhtäjaksoisen valvomisen väsyttämänä...