Lähdin alunperinkin matkalle asenteella puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty. Niinpä varasin etukäteen majapaikkani, etten joutuisi juoksentelemaan ympäri majapaikkoja pitkien matkustuspäivien jälkeen kysellen sängynurkkaa väsyneelle (hyvin mahdollisesti vittuuntuneelle ja nälkäiselle matkaajalle). Toisaalta tuon turvallisuuden ollessa varmistettu en halunnut kuitenkin suunnitella juttuja liian paljoa, joten en ennen kaupunkeihin saapumista suunnitellut juuri mitenkään mitä siellä tekisin. En siis lueskellut etukäteen oppaita tai tutkinut nettisivuja vaan saavuin paikan päälle ja suuntasin siitä (toki sitten opasteita käytellen).

 

Näin tein myös Invernessissä. Päästyäni kaupunkiin olin tullut päässäni lopputulokseen, että olisi mukava nähdä hieman Ylämaita ja toisaalta pitäisi kai se Loch Nesskin nähdä. Marssin siis läheiseen turistitoimistoon ja, voila, sieltä löytyikin juuri sopiva reissu, matka minibussilla Isle of Skyelle ja takaisin Loch Nessin kautta. Ja tälle reissulle siis lähdin torstaiaamuna...

 

Pikkubussiin siis istuin ja aloitin runsas pysähdykseisen matkan läpi ylämaiden kohti Skotlannin kauneimmaksi usein toitotettua saarta ja sen suurinta myyttiä. Seuranani oli noin 6 kanadalaista, parit italialaisia, saksalaisia ja yksi argentiinalainen. Kuskina toimi oudon työhönsä epäsopiva keski-ikäinen tyyppi, joka puhui täydellistä bbc:tä välillä äityvällä änkytyksellä ja joka harrasti ainakin miekkailua (siis fencing, ei mitään ylämaista claymoren heilutusta) ja hevospooloa sekä oli ollut jo teini-ikäisenä kaikissa edellä mainittujen matkailijoiden maissa. Useimmat jotka ovat koskaan minkäänlaisilla bussikierroksilla käyneet, voivat varmaan yhtyä siihen, etteivät edellä mainitut ole varsinaisesti ensimmäisiä asioita, jotka assosioi kiertoajeluopas/kuskeihin. Noh, jäipä jotain arvuuteltava loppumatkalle...

 

Siinä aluksi esimerkki nummista, jos tuosta selvää saa. Hieman kuin Pohjois-Lappia ilman vaivaiskoivuja ja suuremmilla korkeuseroilla. Pientä mätästä joita peittivät kanervat ja muut ruohot ympäriinsä ilman elonmerkkejä (muutamia hyönteisiä lukuunottamatta). Sinänsä harmillista, ettei esim yhtään pyytä noussut lentoon, että olisi (skotlannin)luonnossa nöhnyt noita whiskypullojen somistajia, puhumattakaan esim peuroista. Mielenkiintoista kyllä kasvusto noilla skotlannin ylämailla oli aika pitkälle sama kuin Suomessa. Vehreämpää useimmilla alueilla, mutta aluskasvusto oli aikalailla samankaltaista kuin kotona: näkyi horsmia, timoteita, saniaisia jne. Toisaalta pidempi kasvukausi tuli esiin puiden yhteydessä, joiden lajillinen moninaisuus oli Suomea runsaasti suurempaa ja useat puut olivat myös aikamoisia jättiläisiä...

Sitä vehreyttä näkyi muun muassa täällä Skyen saarella McDonaldin klaanin mailla sijaitsevan linnan raunioita ympäröivän puiston poluilla.

Niin siis vaikka villieläimiä ei näkynyt niin tämän kaltaisia veikkoja oli tienpuolet täynnä. Oli siellä myös heppoja, poneja ja lehmiä, joista jotkut oli tosi karvaisia...

Tuossa reissun hieman kokonaisempi linnaesimerkki, jonka nimeä en tässä nyt satu muistamaan. Toimi aikoinaan keskeisenä asemana, tosin mille jäi hieman epäselväksi, varmaan paikallisten kalavesien vahdintaan, koska laskuvesi, joka tässä näkyy ei ainakaan linnan piirittämistä vaikeuttanut...

Juuh, ja olihan siellä kaunista. Auringonleikki korkealla lochien ylle nousevien vihreiden kumpujen rinteillä oli kaunista katseltava tuulen paimennellessa pilvenhattaroita taivaalla. Skotlannin sääkin oli parhaimmillaan, ei satanut, ei ollut sumua ja lämpötila oli loistava noin +20, en kaivannut hetkeäkään Joensuun 37,2 asteeseen.

Skyen äärellä maisemat olivat niin nätit, että päästessä Loch Nessille ajatukset olivat lähinnä mallia "ach, another big ass lake...". Kyseinen lampi siis taustalla ja edessä muistaakseni Urquhartin linnanrauniot. Tuo olikin aivan reissun lopussa, joten 11 tunnin reissaamisen jälkeen saattoi olla ihan ymmärrettävää, ettei Nessien etsintä oikein enää hotsittanut. Oli aika palata hostelliin (joka olivat tällä aikaa valloittanut italialaiset) ja valmistautua seuraavan päivän matkaan kohti Glasgowta. Hostellin (taas SYHA eli Scotland's Youth Hostel Association jäsen) asukkaista mainitaan muun muassa stereotyyppisin "olen-lomalla-collegesta-ja-matkaan-Euroopassa-ihan-kännissä-vaikka-olenkin-juonut-keskimäärin-yhden-siiderin-per-ilta" -amerikkalaistyttö ( siis täydellisesti minun tyyppiäni) ja italialainen, joka hämmensi minua pahan kerran kertomalla innoissaan nähtyään minun lukevan Ulyssesta, että se on paras kirja, jonka hän on koskaan lukenut. Piti hieman aikaa tuijottaa ja varmistaa kaksi kertaa, että hän puhui nyt samasta kirjasta, jonka noin 300:lla sivulla olin...