Birminghamin uudenkiiltoiset ja urbaanit ympäristöt jäivät taakse suunnatessani maanantaiaamuna kohto Warwickin kylää. Kyseisessä pienoisessa kyläsessä sijaitsi nimittäin keskiaikainen linna nimeltään, da-da-da-daa, Warwick Castle. Tätä Viljami Valloittajan perustamaa linnaa mainitaan usein yhdeksi Englannin hienoimmista ja sen mukainen oli ainakin sisäänpääsymaksu: 16£ pelkkä linna opiskelijalle. Eipä kylässä varsinaisesti kuitenkaan mitään muutakaan tekemistä ollut, joten kun tänne asti olin tullut...

Linna sisäänkäynnin puolelta ja sen sisäpiha. Linnan katselun lisäksi tarjolla oli erilaisia ohjelmia, kuten muun muassa erilaisia teemakierroksia. Esimerkiksi, tarjolla olisi ollut Merlinin Torni-kierros (sitä uutta sarjaa ilmeisesti on kuvattu täällä) ja Kuninkaallisen perheen skandaalit-kierros. En ottanut kumpaakaan: sarjaa en ole katsonut ja kuninkaallisesta perheestä minulla tarjosi tarpeeksi tietoa jo peruskierros, jossa opin muun muassa, että kuninkaallisen naivan naisen täytyy Englannin lain (säätäjänä kukas muu kuin Henry VIII) mukaan olla neitsyt naimisiin meno hetkellä paitsi, jos oli leskirouva...

Linnassa oli aika vahva turistirysän henki, joka yleensä johtaa runsaisiin määriin vahanukkeja, jotkut ihan hyvin tehtyjä, jotkut rumia kuin piru. Näissä parissa keittiön alueelta löytyvästä tulee hyvin esiin linnan hierarkia: naiset pesee pyykkiä, sillä aikaa kun miehet vääntävät kättä. Tarjolla muuten ollut myös kierroksia Linnan luolastoon kaikessa pelottavuudessaan eli kuvista päätelleen amatöörimäisesti meikattuja zombieta, lisää vahanukkeja ja tekoluurankoja - ja verta. Jätin myös tuon 7£ hinnassaan väliin.

Hieman skeptinen olin myös linnan peruskierroksen suhteen, mutta kuvassa peruukissa ja mustassa puvussa heiluva opas teki siitä turistiryppäässä käyskentelyn arvoisen. Mielenkiintoisen Henry VIII & Wives kertomuksen jälkeen opin muun muassa, että seinävaatteita käytettiin tietynlaisina tarinatauluina keskiaikana: niiden kuvastoihin kudottiin erilaisia tarinoita ja niiden käänteitä, joita sitten voitiin kertoilla iltaisin. Kun yksi vaate oli käyty läpi, se vaihdettiin uuteen.

Cromwellin-aikainen sotahattu: combining style and safety since 1650s.

Tunkkaisista sisuksista oli toisaalta mukava tulla aurinkoiseen kevätilmaan käyskentelemään ja katselemaan lintuja

Satuin nimittäin paikalle sopivaan aikaan nähdäkseni linnan lintujenkesyttäjien näytöksen, jossa he lennättivät useita erilaisia petolintuja. Pöllön lajia en muista, tuo käsivarrella oleva on tietenkin valkopäämerikotka eli tuo ameriikan vaakunalintu ja alla oleva muistaakseni Steller's Sea-Eagle. Viimeisellä linnulla on valtava keltainen nokka, jolla se murskaa jäisiä ruumiita Jäämerellä, mutta vieno otus ehti kääntää päänsä, joka kerta, kun otin kuvaa.

Paikalla oli myös runsaasti riikinkukkoja, joiden kirkuna kaikui läpi puistoalueiden (tuttu muun muassa Kula Shakerin Govindan alusta). Toisin kuin luulisi nämä tiput olivat ongelma pedoille: ne kuulemma tuppasivat hyökkimään satunnaisesti rauhallisesti alueella lepäilevien petolintujen kimppuun, joita taas ei voinut vähempää kiinnostaa valmiiksia paloittelemattomat lihapalat...

Saatuani noin suunnilleen rahojeni edestä suuntasin Stratford-Upon-Avoniin. Asettauduin mukavaan Bed & Breakfastiin (josta en tosin kumpanakaan aamuna saanut tuota jälkimmäistä) ja suuntasin kaupungin vanhimpaan pubiin syömään Rib-eyen ja Banoffee torttua, nams. Ei enää harmittanut, ettei ollut Suomessa...