Seitsemältä aamulla alkoi matka yhdelle reissun pääkohteista eli Kiinan muurille. Sekalaisella seurakunnalla (2 englantilaista, 2 kanadalaista, 2 indonesialaista, 1 uusiseelantilainen ja yksi ranskalainen) minibussimme vaelsi noin 80km Pekingistä länteen kohtalaisessa 1,5h ajassa. Ryhmämme taisteli tiensä läpi vielä aamu-unisten kaupustelijoiden Mutianyu muuriosuudelle, pienelle sivistyneelle nähtävyyden katselulle:

Kaikki ryhmäläiset päättivät seurata oppaamme neuvoa nousta muurille jalkojemme sijaan hissillä, joka tarjosikin maisemien suhteen oivan aloituksen reissuun. Itse sain hissikumppanikseni uusiseelantilaisen Robinin (hieman masentava tapaus oli tullut kiinaa kierrettyään aikalailla koko Kaakkois-Aasian, josta oli lentänyt Etelä-Amerikan eteläkärkeen, josta eteni koko mantereen ja Väli-Amerikan läpi Meksikoon, josta Losiin siitä Kiinaan pariksi viikoksi, josta vielä aikoi lentää kuukaudeksi Englantiin: olin siis hieman kade, jota onneksi lievitti hänen aksenttinsa, jolla Tian An Menin aukio kuulosti enemmän Taivaallisen rauhan aseenkantajalta [square->squire]), mutta niitä maisemia hissistä:

(Olen ottanut onnistuneempiakin kuvia pärstästäni)

 

Matka sai arvoisensa alun: oli aika pirun hienon näköistä: erityisesti, kun kuulas muutaman asteen pakkasella oleva päivä (jonka kylmän aurinko piti poissa) valaisi näkymät silmän kantamattomiin.

Muurin päällä oppaamme vietti seurassamme vain hetken ennen poistumistaan keskuudestamme; ihan ymmärrettävästi haluttomana taas kipuamaan jyrkkiä portaita. Vaikka ilma ei sinänsä ollut valtavan lämpimä nuo portaat ja aurinko pitivät mukavasti lämpöä yllä ryhmämme kiipeillessä muurin pätkällämme. Tämä kyseinen pätkähän oli vain noin 9km pitkä, mutta se oli enemmän kuin riittävästi noin 4h tarpeisiin. Maisemat olivat upeita ja liikunnallinen panoskin tuli täyteen tätä ylösalasmaisemassa matkaavaa rakennelmaa huohottaen tutkiskellessa. Onneksi en ole koskaan polttanut, kunto on ihan tarpeeksi huono muutenkin: muurilla ei edes olisi saanut polttaa (vaikka muutama henkilö vartiosotilailta piilossa tätä tekikin).

Pätkämme siis oli vain noin yksi tuhannesosa muurin kokonaispituudesta, mutta aivan riittävä. Koko muurin kiertäminenhän olisi muutenkin mahdoton haave, koska siitä on avoinna vierailijoille vain noin tusinan osiota. Tämä meidänkin muurin pätkämme demonstoi syyn: se loppui pelkkiin raunioihin, joista vain muutaman tornit aina välillä nosivat kertomaan kaukaisuudessa muurin reittiä ja useimmat sen osat ovat vain yhden kuljettavia alueita ilman harjaa toisella puolella, joten potentiaalisesti vaarallisia: jo tämä muuri olisi ollut paikoittain aika hasardi, jos olisi ollut hiemankin kosteampaa.

Muuri kuulemma on sinänsä aika samankaltainen ympäriinsä, mutta tietenkin vuodenaika on vaikuttava tekijä. Tulisin innolla uudestaan joskus kesällä tai syksyllä, jolloin alueella on ruska (tämä sektio esim on kuitenkin aika pohjoisessa). Toisaalta joillekin muurin osille järjestetään kuulemma yöreissuja lämpimämpinä vuoden aikoina, jotka kuulostivat aika kewleiltä.

Eli siis Muuri on nähty, mutta tulen uudestaan, jos ja kun Kiinaan uudestaan pääsen; ehkä vain eri osalle kuin tämä.

 

Oppaan suosituksen mukaan Muurille kannatti nousta hissillä ja tulla alas kävellen, mutta porukkamme valitsi aikalailla yksimielisesti toisen keikon: Kelkat.

Eli siis tältä Muurin pätkältä ainakin pääsi alas Tobogganille eli tuollaisella pienillä yhdenhenkilön urheilukelkalla läpi kiemurtelevien peltikourujen. Oli huisin hauskaa:

Kuvaaminen oli välillä vähän vaikeaa, mutta tässä kuva aivan lopusta. Taustalla taas Robin ja englantilainen pariskunta (jotka olivat käyneet viime lomallaan muuten safarilla Tansaniassa: näyttivät muun muassa kuvaamiaan videoita leopardi-perheistä ja norsuista: onneksi tämä reissukin oli niin hieno, ettei ne päässeet kuin synnyttämään lisää reissukuumetta).

 

Alastulon jälkeen siirryimme läpi ahneiden krääsämyyjien (Kiinan kovimmat hinnat, joissa ilmaa noin 95%) läheiseen ravintolaan, jossa söimme runsaan luonaan, joka sisälsi noin 12 eri ruokalajia. Hyvää oli, vaikka ehkä hieman länkkäreille maustettua. Kaiken kaikkiaan koko reissu oli aivan mahtava: jos Muurille tulo oli hieman sellainen "täytyyhän-tämä-nähdä"-juttu, niin tämä oli kyllä kaiken arvoista. Alusta loppuun upeaa.

 

Illalla Pekingissä pistäydyin vielä aivan hostellin vieressä olleella yömarketilla, jossa tarjolla oli muun muassa tällaisiä herkkuja:

Pikkulonkeroiset sätkivät vielä tikuissa eli tuoretta oli (muutenkin esim kaupoissa kalat "uivat" pienoisissa altaissa: kiinalaiset haluavat olla tietoisia tuoreudesta). Tarjolla oli myös muun muassa meritähteä, -siiliä ja -hevosta ja kuulemma myös erilaisia skorppioneja, mutta niitä en nähnyt. Tyydyin itse ostamaan vain tikun karamelisoituja tuoreita mansikoita ja painuin hostelliin odottamaan seuraavan päivän 8 tunnin junamatkaa takaisin Nanjingiin.